Se ei puhu, joka ei välitä

Hei!

Minun oli pakko tulla kertomaan teille kuulumisia viimeisimmän urheilupostauksen jälkeen. Olemme nyt jo muutaman päivän ajan käyneet joka ilta kävelemässä muutaman kilometrin ja jutelleet samalla päivän tapahtumista. Puheenaiheenamme on ollut myös tänä päivänä hieman arkipäiväistynyt parisuhteemme, jota haluaisimme molemmat parantaa.

Urheilulla siis selvästi on myönteisiä vaikutuksia parisuhteeseen, etenkin kun urheillaan yhdessä! Odotan jo nyt innolla illan lenkkiä ja sen mukanaan tuomia puheenaiheita. Suosittelen ehdottomasti yhteistä lenkkeilyä, olipa se sitten mukavaa tai aluksi jopa "pakkopullaa". Puhuminen on parisuhteessa usein laiminlyöty osa-alue, jolla on kuitenkin suuri merkitys kummankin osapuolen hyvinvoinnissa.

Tähän loppuun haluan vielä jakaa teille videon, joka pakostakin saa kyynelen silmäkulmaan.

Urheilu ja parisuhde

Nuorempina harrastimme mieheni kanssa paljon liikuntaa yhdessä ja erikseen. Yhdessä kävimme pitkillä kävelyillä päivittäin ja puhuimme aina mieltä painavista asioista. Itse harrastin lisäksi pilatesta ja aerobiciä joka viikko - pääasiassa juuri siksi että näyttäisin hyvältä mieheni mielestä.

Nykyään kumpikaan meistä ei liiku juuri laisinkaan. Mitä nyt kerran puolessa vuodessa käymme kävelyllä ja uimassa kylpylässä. Luin juuri vähän aikaa sitten yhtä kirjaa, jossa sanottiin, että tutkimusten mukaan liikunta parantaa parisuhdetta. Niinpä päätimme ottaa härkää sarvista ja alkaa taas pitkän väliajan jälkeen harrastamaan liikuntaa.

Tilasimme muutama päivä sitten uusia urheiluvaatteita osoitteesta Sportamore.fi ja tänään paketti tuli postiin. Ostimme samaa sävyä olevat paidat ja housut, joten luulisi näiden nyt innostavan urheilemaan yhdessä. Sen näkee pian, sillä lähdemme tästä juuri lenkkeilemään. Kirjoittelen lisää sitten seuraavalla kerralla!

Tämä jos joku vaatii luottamusta toiseen:

Yhteistä tekemistä - vaikka sitten renkaiden vaihtamista!

Olemme mieheni kanssa viime aikoina yrittäneet keksiä enemmän yhteistä tekemistä. Päätimme ensin viettää yhden vapaapäivän kokonaan toisen "sääntöjä" totellen. Minun päivänäni heräsimme yhdessä ja teimme aamupalaa, jota söimme kahdestaan ruokapöydässä, eikä telkkarin ääressä. Sitten lähdimme kahdestaan kävelylenkille ja kauppaan. Palatessamme rupesimme leipomaan pullaa ja sen jälkeen valmistimme aterian vierailulla olleille lapsillemme. Illempana kävimme vielä kävelyllä ja juttelimme, sitten katsoimme yhdessä Vuonna 85 -elokuvan ja napostelimme herkkuja kynttilänvalossa.

Mieheni päivä oli hieman erilainen. Aamulla mies panosti ja valmisti minulle aamiaista (aamuvirkku kun on). Sitten lähdimme ajelulle ja huomasimme, että on aika vaihtaa alle talvirenkaat. Seuraavat kaksi tuntia menivätkin renkaita asentaessa - ja itse asiassa se oli ihan kivaa! Saimme olla mieheni kanssa kaksistaan, nauroimme ja höpöttelimme. Kun renkaat olivat paikallaan, menimme sisälle lämmittelemään ja juomaan kahvit. Illalla mies teki meille herkullista merimiespihviä ja söimme sitä viinin kera. Ei sen enempää siitä illasta ;)

Suosittelen kaikille tämmöistä päivää, jossa omistaudutaan pelkästään toiselle. Se avartaa silmiä ihmeellisen paljon!

Parisuhteen pelastaminen ja persoonallisuus

Hei vaan kaikille blogiini eksyville! Tässä blogissa käsittelen elämääni ja parisuhdettani, joka ei ole enää yhtä tyydyttävä kuin 20 vuotta sitten. Lisätietoa minusta ja parisuhteestani löydät Tietoa minusta -välilehden alta. En siis sen kummemmin kerro itsestäni tässä ensimmäisessä postauksessa, vaan siirryn suoraan asiaan.

Kun ihastuin toiseen mieheen ja sisälläni syntyi vapaudenkaipuu, minulla oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: joko yrittää parantaa avioliittoani tai heittää roskakoriin kaikki, mitä olin yli 20 vuoden aikana suhteessani saavuttanut. Päätin valita ensimmäisen vaihtoehdon.

Parisuhteen parantamisen aloitin tutustumalla paremmin itseeni kirjojen ja tämän persoonallisuustestin avulla. Kävi ilmi, että persoonallisuustyyppini on ENJF, mikä osaltaan selitti kyllästymiseni parisuhteessa: annan aina niin paljon kuin pystyn, mutta vaadin vähintään yhtä paljon kiitosta ja arvostusta. Juuri se arvostuksen ja kiitoksen puute ajoi minut ihastumaan toiseen mieheen - mieheni kyllä kiitti ruoasta tai siitä että olin siivonnut, mutta ei koskaan näyttänyt arvostustaan.

Persoonallisuustestin jälkeen luin Tunne lukkosi -kirjan. Kirjaa lukiessani huomasin vahvimman tunnelukkoni, hylätyksi tulemisen pelon, ajavan miestäni koko ajan kauemmaksi. Aloin lukemaan paljon muitakin parisuhdekirjoja, joista tulen todennäköisesti kertomaan teille enemmän tulevissa postauksissa.

Tämän ensimmäisen postauksen pointti on se, että jos haluaa pelastaa oman parisuhteensa, kannattaa tutustua ensin itseensä. Jo pienellä vaivalla, esimerkiksi ilmaisen persoonallisuustestin tekemällä, voi pelastaa parisuhteen nopealta kuolemalta.

Olisi kiva kuulla kommentteja myös teiltä tänne blogiin mahdollisesti löytäviltä. Mitä te teitte, kun suhde tuntui potkivan tyhjää?